Lempiharrastukseni lasten syntymän jälkeen on päästä unen ja valveen rajalle, ja kellua vapaasti ajatusteni mukana.
Vaikeinta kaikessa on ollut sen ymmärtäminen, että jos nyt käytän tämän hetken ja vaikka vielä seuraavankin, ei maailma kaadu siihen. Tiskit odottavat, pyykit odottavat ja maailma odottaa oman hetkeni verran. Minulla ei aina ole kiire johonkin.
Alan olla siinä jo aika hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti