Lumipyrypäivänä keijuja

Lumipyry sekoitti luistelusuunnitelmat. Mielipaha ja pettymyshän siitä tietysti seurasi. Onneksi olin joskus aiemmin katsellut tätä askarteluideaa. Malli on riittävän helppo lapsille ja nämä ovat nopeita toteuttaa.

 

Ja mikä olisi sen parempi paikka lumikeijujen olla kuin talvinen tähtitaivas. Laitoimme ne hallaharsoon kiinni ompelunarun ja hakaneulojen avulla.

Kun hahmon tulostaa vaakasuoraan, keijuista tulee pienempiä ja kivempia.

Siellä ne nyt roikkuvat lumihiutaleet hameinaan. Tanssivat hitaasti ilmavirtojen mukana.

Kaavan ja idean sain täältä.

Lastenhuoneen tähtitaivas

Halusin lastenhuoneeseen hieman talventaikaa. Mielellään nopeasti ja halvalla. Aikani mietittyäni keksin yhdistää kaksi eri vuodenaikoihin tarvittavaa asiaa.

Porasimme kuusi koukkua katonrajaan, kiinnitimme niihin valoverkon ja päälle kaksinkerroin taitellun hallaharson. Harso on syytä laittaa löysästi, sillä ilman pitää päästä kiertämään. Lamput saattavat lämmitä yllättävänkin kuumaksi.

Katosta tuli hieno, ja varsinkin iltaisin tämä on kovassa suosiossa. Sen alla on mukavan tunnelmallista lukea iltasatu.

Lumi tuli ikkunaan

Joulukalenterista löytyy joka aamu pieni kirje. Äidin innosta riippuen se vie joko herkkukätkölle tai jos rahkeet antaa myöden, tonttu antaa pienen askartelutehtävän.

 

Eilen tuli tehtäväksi leikellä paperista lumitähtiä. Tontun erikoisluvalla saivat kaikki leikata.

 

 Siinä missä keskimmäinen uhmassaan silppusi kaiken minkä käsiinsä sai, esikoinen jaksoi tehdä monta lumihiutaletta. Taitteli itse, sanoi välillä äh kun tylsät sakset vetivät paksun paperinipun linttaan ja leikkasi uudelleen.

 

Meillä on nyt ikkunassa näitä lumipyryn verran. Jokaiselta ainakin yksi.

Huopainen joulukalenteri

 Joulukalenterin suunnittelin itse alusta loppuun. Ihan vähän jouduin tekemään kompromisseja, mutta se ei onneksi näy lopputuloksessa.Taustalla oleva harmaa 90cm leveä huopakangas oli yllättävän vaikea löytää, kaikkialla myytiin vain 45cm leveää. Lopulta kuitenkin Halpahallista löytyi sopivan levyinen taustahuopa. Kuusi on leikelty ja liimattu neljästä palasesta. Kuuseen tarvittavan askarteluhuovan löysin Tiimarista 45cm leveänä rullana.

Ensin piti virkata kaikki 24 palloa erivärisillä puuvillalangoilla, mutta sävyeroja oli liikaa. Valitsin lopulta kuusi väriä, joista jokaisesta tein neljä ympyrää.

 

 

Ympyröiden väliin esikoinen virkkasi ketjusilmukoilla nauhan. Joulukuun vastaisena yönä ompelin pitkälle aamuyöhön ympyrät reunoistaan kiinni kuuseen ja nauhan kiemurtelemaan jokaisen takaa.

 

Kun joulukuun ensimmäinen aamu koitti, ei kalenteri ollut vielä valmis. Joulukuun toisena aamuyönä ompelin kuusen kiinni taustahuopaan, ja mietin samalla missä vaiheessa olin lakannut arvostamasta yöuntani.

 Vielä on reunat viimeistelemättä ja tonttu huovuttamatta. Koko komeuden taakse on ommeltava jonkinlainen tukikangas.

  

Kankaaksi olen suunnitellut jokaisella lapsella käytössä ollutta kapaloliinaa, johon joskus vielä kirjailen omistuskirjoituksen kaikille.

Tipusia tuliaisiksi

Askartelin lasten kanssa isomommalle viemisiksi pääsiäiskortit. Piirsin kahdelle kartongille kaksi ympyrää ja otin esiin silkkipaperin ja liiman. Molemmat saivat omat silkkipaperin palasensa ja kipon johon valmiit pallot sai laittaa.

Nuorimmainen jaksoi tehdä ehkä kaksi palloa ennen kuin kyllästyi. Kerrankin kun olisi luvan kanssa saanut repiä paperia, niin juuri sillä kertaa ei tietenkään huvittanut. Lopulta minä ja esikoinen pyörittelimme ja ruttasimme pallot valmiiksi.

Samalla tyypillä meni liimaamisen ja maalaamisen käsitteet jatkuvasti sekaisin. Askartelun lomassa karjuttiin lujaa vastaan, kun yritin neuvoa että "kasta ja tökkää kiinni". Ei, ei, ei, minä itte!

2- ja 4-vuotiaiden eron huomasi selvästi toiselta puoleltani, jossa esikoinen teki omaa työtään. Ei karjumista, huutamista eikä liimalla maalaamista. Tai silkkipaperin syömistä. Sen sijaan hän istui keskittyneesti asetellen palloja tarkasti kartongille. Yhteistä heille kuitenkin oli se, ettei kumpaakaan saanut auttaa.

Valmiit kortit olivat aivan tekijöidensä näköisiä. Hetken harkitsin näiden jättämistä kotiin muistoksi, mutta en raaskinut.