Itsetehdyissä lahjoissa on sellainen taika, että lahjan saajaa miettii yhtä kauan kuin lahjaa tekee. Vaikka yrittäisin ajatella välillä muuta, ajatukset palaavat aina vaan takaisin siihen ihmiseen, jolle lahjaa olen tekemässä. Ja joskus ehtii ajatella monen monta kaunista ajatusta, ennen kuin lahja on paketissa.
Nämä sukat menivät ihmiselle, joka on tärkeä osa elämääni. Hän on osa peruskalliotani.
Aloitin sukkien teon hyvissä ajoin kesällä. Valmiit sukat ehtivät lojua laatikossa puolisen vuotta, ennen kuin päättelin joulukuussa. Satiininauhat olivat aivan liian lyhyet. Niiden piti olla kauniisti rusetilla ja päiden heilua kauniisti jalkojen mukana. Ajatusta hain Novitan sukkalehdestä.
Piti tehdä tavallinen kantapää, mutta vahvistettu kantapää sopi sittenkin paremmin. Nyt sukat ovat korut kantapäitä myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti