Oma vuosikirjani

Vuosi on ehtinyt vaihtumaan, eikä minulla ole vieläkään kalenteria. Sellaisen hankinta ei ole ehtinyt tullut mieleenikään. Arjen pitää kasassa puhelimen kalenteri, joten toisaalta en muuta edes tarvitsisi.

Mietin kaikkia kalentereita, joita minulla on ollut.

Miten käytän kalenteria? Kirjoitan tietysti muistettavat menot, mutta myös liudan erilaisia listoja. Piirtelen tylsyyksissäni kuvia ja suunnittelen asioita.

Mitä olen niihin kaivannut? Mahdollisuutta tehdä sivuille muutoksia, koska harvoin kalenteri täyttyy yhtä täyteen heinäkuussa kuin marraskuussa. Kuukausien lisäksi minäkin muutun, elämäni muuttuu ja toiset asiat tulevat yllättäen toisia suuremmiksi.

Miksi olen säästänyt kaikki vanhat kalenterini, vaikkei arkiset menot kiinnosta vuosienkaan päästä ketään? Olen säästänyt kalenterit siksi, että vielä vuosienkin päästä toivoisin muistavani kaiken sen elämän, mikä on mahtunut hammaslääkärin ja tentin väliin.

Ja tuosta ajatuksesta sain idean. Minä teen itselleni kalenterin, joka kertoo vuodesta 2013 kaiken tarpeellisen. Kävin kirjakaupasta ostamassa paksusivuisen luonnoslehtiön, jonka sivuista ei mene tussi tai liima läpi.

Ensimmäiset sivut ovat aina hykerryttäviä. N-kirjaimen kohdalla ajatus katkesi ja se muistuttaa enemmän M-kirjainta. Liisambalabim. Jätin kuviointivaran. Jos joskus haluan koristella sitä niin siitä vaan, tämä kirja muuttuu vuoden ja fiiliksen mukaan.

Toiselle sivulle piirsin tämän kuukauden päivät. Tammikuusta tuli hyvin tavallinen, tuttu ja tylsäkin. Kalenteria kiertää teksti, johon on piilotettu asioita juuri kirjoitushetkestä. Tammikuutammikuutammikuutäälläonhiljaistatammikuuihanahiljaisuustammikuu.

Ehkä huhtikuussa näkyy jo värejä.

 Kalenteriin kirjoitan nopeasti tapahtuneita asioita. Sellaisia joita arkikalenteriinkin voisi laittaa. Kävi vieraita, saatiin vihdoinkin hylly seinään, lapsille ostettiin ensimmäiset sukset.

Ja sitten on vuorossa kalenterin ydin. Se on päiväkirja-osuus, jossa voin tehdä mitä ikinä haluan. Parempi sana olisi ehkä päivähuomiot. Sinne kuuluu listat, suunnitelmat, tapahtumat, iloiset tapahtumat, raivostumiseni, ihanat kuvat, hyvät ideat ja vaikka viikon ruokalistat. Millä tahansa tavalla ilmaistuna.

Säntillinen minäni saa loistaa kerran kuussa väkertäessään kuukausikalenteriaan mustalla kynällään, ja boheemipuoleni sitten rellestää päiväkirjaa kirjoittaessaan. Tyyli on vapaa. Aihe on vapaa. Ei haittaa vaikkei jokaista asiaa kirjoittaisikaan, virkkeet eivät olisi mehevimpiä tai kirjoitusvirheitä täynnä. Tarina kulkee silti eteenpäin.

Kansi on tässä. Ajattelin säästää sen yhdelle hyvälle kuvalle, joka kertoisi vuodesta 2013 kaiken oleellisen.