Eräs pieni ritari on vailla ratsuaan. Lupasin korjata asian, ja kaavakin löytyi lopulta kätevästi netistä. Eräänä päivänä kun isosisko ja keskisisko huitelivat maailmalla, minulla oli pikkusiskon kanssa aikaa. Tulostin kaavat, ja istuin lattialle leikkaamaan niitä.
Paperin kahina houkutteli paikalle myös seuraa. Pikkusisko osoitti lannistumatonta kiinnostusta tekemisiäni kohtaan.
(Tähän väliin kuuluisi kuva vanhasta villakangastakista, joka on odottanut koko talven muuttumistaan hevoseksi. Ei ole yhtään kuvaa, koska kiinnostavuudessaan vuorin ratkominen takista on jotain ihan omaa luokkaansa. Siinä hommassa minulla oli kaikki kolme siskoa apunani, eikä hetkeäkään aikaa edes ajatella ikuistavansa tilanteen.)
2 kommenttia:
Mun käyttämä kangas=villakangastakki irtosi tosi nopeasti vuoristaan parilla repäisyliikkeellä. Pari ensimmäistä ommelta poikki ratkojalla ja loppu matka meni repien.
Tämä kyseinen villakangastakki oli tosi vanha jo, se pölysi aikamoisesti ja eletty elämä näkyi nöyhdän ja nukan määrässä. Pesin vasta ratkotun takin, mutta olisi ehkä pitänyt ensin pestä ja sitten vasta ratkoa auki.
Lähetä kommentti