Olipa kerran keppihevosen alku

Eräs pieni ritari on vailla ratsuaan. Lupasin korjata asian, ja kaavakin löytyi lopulta kätevästi netistä. Eräänä päivänä kun isosisko ja keskisisko huitelivat maailmalla, minulla oli pikkusiskon kanssa aikaa. Tulostin kaavat, ja istuin lattialle leikkaamaan niitä.

 

Paperin kahina houkutteli paikalle myös seuraa. Pikkusisko osoitti lannistumatonta kiinnostusta tekemisiäni kohtaan.

Palautin pikkusiskon lukemattomia kertoja olohuoneen toiseen nurkkaan, mutta ihan turhaan. Aina se oli siinä sohimassa pienillä tahmaisilla käsillään syntyvää ratsua.

Säästän vanhat luentomonisteeni juuri tällaisia hetkiä varten. Näin tylsästäkin luennosta voi lopulta saada aikaan jotain ihanaa!

(Tähän väliin kuuluisi kuva vanhasta villakangastakista, joka on odottanut koko talven muuttumistaan hevoseksi. Ei ole yhtään kuvaa, koska kiinnostavuudessaan vuorin ratkominen takista on jotain ihan omaa luokkaansa. Siinä hommassa minulla oli kaikki kolme siskoa apunani, eikä hetkeäkään aikaa edes ajatella ikuistavansa tilanteen.)

Pikkusiskoa jäi ilmeisesti kaihertamaan aiempi hätistelyni. Yhtäkkiä lattialla kohtasi surullinen näky. Kukaan ei tiedä mitä lopulta tapahtui, mutta keppihevosesta jäi vain naurava kaula.

Lumipyrypäivänä keijuja

Lumipyry sekoitti luistelusuunnitelmat. Mielipaha ja pettymyshän siitä tietysti seurasi. Onneksi olin joskus aiemmin katsellut tätä askarteluideaa. Malli on riittävän helppo lapsille ja nämä ovat nopeita toteuttaa.

 

Ja mikä olisi sen parempi paikka lumikeijujen olla kuin talvinen tähtitaivas. Laitoimme ne hallaharsoon kiinni ompelunarun ja hakaneulojen avulla.

Kun hahmon tulostaa vaakasuoraan, keijuista tulee pienempiä ja kivempia.

Siellä ne nyt roikkuvat lumihiutaleet hameinaan. Tanssivat hitaasti ilmavirtojen mukana.

Kaavan ja idean sain täältä.

Lastenhuoneen tähtitaivas

Halusin lastenhuoneeseen hieman talventaikaa. Mielellään nopeasti ja halvalla. Aikani mietittyäni keksin yhdistää kaksi eri vuodenaikoihin tarvittavaa asiaa.

Porasimme kuusi koukkua katonrajaan, kiinnitimme niihin valoverkon ja päälle kaksinkerroin taitellun hallaharson. Harso on syytä laittaa löysästi, sillä ilman pitää päästä kiertämään. Lamput saattavat lämmitä yllättävänkin kuumaksi.

Katosta tuli hieno, ja varsinkin iltaisin tämä on kovassa suosiossa. Sen alla on mukavan tunnelmallista lukea iltasatu.

Tipusia tuliaisiksi

Askartelin lasten kanssa isomommalle viemisiksi pääsiäiskortit. Piirsin kahdelle kartongille kaksi ympyrää ja otin esiin silkkipaperin ja liiman. Molemmat saivat omat silkkipaperin palasensa ja kipon johon valmiit pallot sai laittaa.

Nuorimmainen jaksoi tehdä ehkä kaksi palloa ennen kuin kyllästyi. Kerrankin kun olisi luvan kanssa saanut repiä paperia, niin juuri sillä kertaa ei tietenkään huvittanut. Lopulta minä ja esikoinen pyörittelimme ja ruttasimme pallot valmiiksi.

Samalla tyypillä meni liimaamisen ja maalaamisen käsitteet jatkuvasti sekaisin. Askartelun lomassa karjuttiin lujaa vastaan, kun yritin neuvoa että "kasta ja tökkää kiinni". Ei, ei, ei, minä itte!

2- ja 4-vuotiaiden eron huomasi selvästi toiselta puoleltani, jossa esikoinen teki omaa työtään. Ei karjumista, huutamista eikä liimalla maalaamista. Tai silkkipaperin syömistä. Sen sijaan hän istui keskittyneesti asetellen palloja tarkasti kartongille. Yhteistä heille kuitenkin oli se, ettei kumpaakaan saanut auttaa.

Valmiit kortit olivat aivan tekijöidensä näköisiä. Hetken harkitsin näiden jättämistä kotiin muistoksi, mutta en raaskinut.