10.1.2013

Nokka kohti kevättä

Pakkasin helpottuneena joulun takaisin laatikoihinsa ja kannoin varastoon. Vuoden päästä samat koristeet on kiva kaivaa taas esille, tunnelmoida kuukauden verran ja sitten taas palata takaisin arkeen.

Oikeastaan en palaa arkeen, vaan siirryn joulusta suoraan uuteen odotukseen.

Tänä vuonna taimille on tarjolla huolenpidon lisäksi kasvilampun valoa.

Nimittäin kasvukauden odotukseen.

Joka vuosi kevääksi kasaantuu hirveästi kaikenlaista. Pari viikkoa me kiidämme silmät sumeina tekemisestä toiseen, kiroilemme kasvejamme ja viljelyksiämme. Joka kevät päätämme, että ensi keväänä ollaan sitten viisaampia ja ostetaan kaikki taimet valmiina. Tai vielä viisaampina unohdetaan koko harrastusviljely kokonaan yhdeksi vuodeksi ja lomaillaan vaan.

Viime vuonna kylvimme avomaalle kaatosateessa, lasten kompastellessa vieressä yltä päältä mudassa. Nopeampi ehti katkoa ison kasan siemenperunoiden itäneitä versoja ämpäriinsä ennen kuin ehdin hätiin. Silloin ei paljon naurattanut, mutta ensimmäisten omien uusien perunoiden noston juhlavan tunnun muistan vieläkin.

Ei kommentteja: