Herra ja rouva Barbababa

Viime kesänä syntyivät Barbababa ja Barbamama. Ajatuksena oli virkata koko Barbaperhe, mutta toistaiseksi on vain onnellinen pariskunta. Työ oli oletettua suurempi, ja näiden teko vei suurimmat virkkaushalut vähäksi aikaa.

Onnellinen pariskunta

Barbapapan ohje oli täältä ja Barbamama syntyi soveltamalla samaa ohjetta. Barbamamalle ompelin kasvot kilpaa vauvan kitinän kanssa. Niistä tuli juuri sen näköisetkin. Ihan nopeasti minä tämän teen valmiiksi ja sitten ..!

Täytteeksi laitoin vanun tilalle kuivia herneitä. Niitä voi nyt vähän muotoilla, ja pariskunta onkin leikeissä mukavan tukevia. Ovatpa joutuneet myös ovistopparin ja kameran jalustan hommiin, oikein sopivia myös niihin.

En ehkä ihan ehtinyt Barbapapa-innostuksen aallonharjalle, mutta on näillä jälkimainingeissakin leikitty. Ja tuleehan noita uusia kausia.

Äidin tilkkupeitto

Vanhempi tyttäreni toivoi unikaverilleen omaa peittoa. Kauniisti muisti myös siskoaan (joka ei vielä silloin osannut puhua), että tämänkin unikaveri haluaisi samanlaisen. Ja mitäs muutakaan äiti tekee kuin pyynnöstä imarreltuna (kätteni töitä siis ihaillaan niin paljon, että halutaan lisää!) kaivaa langat esiin, hyväksyttää värit tilaajalla ja ryhtyy hommiin.

En ole kovin nopea virkkaaja, ja totta puhuen isoäidin neliöt ovat hilppasen yksitoikkoisia tehdäkin, joten projekti venyi kuukausien mittaiseksi. Nyt kuitenkin on valmista, enää puuttuu sommittelu peitoiksi (kivaa) ja päättely (tylsää).

Näitä on virkattu bussissa, luennoilla, autossa ja nukuttaessa. Viimeiset palaset tein kahviossa, yksin rauhassa istuen ja ihmisten juttuja sivukorvalla kuunnellen. Oli ihanaa!